Näköinen nainen

View credits, reviews, tracks and shop for the 2016 Transparent Blue Vinyl release of LP on Discogs. Kirjoittaja Työttömän näköinen nainen Julkaistu 15 marraskuun, 2015 16 marraskuun, 2015 3 kommenttia TE-oppia saamassa Elämässäni ei tapahdu juuri mitään, joten blogia on tullut valitettavan harvoin kirjoitettua. Watch the video for Esa Pakarisen näköinen nainen from Leevi and the Leavings's Onnen avaimet for free, and see the artwork, lyrics and similar artists. Kun naienn sitten pon osoittautunut mukavasksi ihmiseksi, älykkääksi ja kauniiksi, ja kaikkea tätä enemmän kuin se rumemman näköinen nainen joka oli varma ylivoimaisuudestaan edes jollakin osa-alueella, ei käteen jää enää kuin huorittelu- kortti. Stream KOIRAN NÄKÖINEN NAINEN - Mennää mun luo kuuntelee Danzigii by FUCK CD'S (OFFICIAL) from desktop or your mobile device Discover releases, reviews, credits, songs, and more about Koiran Näköinen Nainen - LP at Discogs. Complete your Koiran Näköinen Nainen collection. Kirjoittaja Työttömän näköinen nainen Julkaistu 15 marraskuun, 2015 16 marraskuun, 2015 3 kommenttia. TE-oppia saamassa. Elämässäni ei tapahdu juuri mitään, joten blogia on tullut valitettavan harvoin kirjoitettua. Yhdessä ammattikorkeakoulun pääsykokeessa olen käynyt, mutta siitäkään ei nyt ole paljon kertomista. Alkuviikosta ... Video korostaa, että jokaisen tulisi kantaa vartaloaan ylpeänä ja häpeilemättä. Vartalomme tulisi tehdä meidät vahvoiksi. Sen tulisi saada meidät tuntemaan olomme kauniiksi ja seksikkäiksi, olipa se minkä muotoinen tai näköinen tahansa. Sen tulisi mahdollistaa asioita. Vartalon tulisi olla apunamme, ei esteenämme. Esa Pakarisen näköinen nainen Lyrics: Sen pahempaa ei kai ollutkaan / Kun Esa Pakarisen näköinen nainen halus tanssimaan / Sen pahempaa ei tapahtunutkaan / Kun Esa Pakarisen näköistä naista ... Lataukset Ilmaisia Kuvia : henkilö, ihmiset, tyttö, nainen, poika, näköinen, Uros, muotokuva, malli-, nuori, lapsi, ilme, muotoilu, hymyilevä, hymy, kasvot ...

Karjalaiset ja kulttuurin omiminen

2020.04.21 10:40 takaperoinen-miete Karjalaiset ja kulttuurin omiminen

TikTokissa liikkuu henkilö joka on ymmärtääkseni aikuinen nainen, joka pääasiallisena harrastuksenaan kiertää muiden videoissa kommentoimassa, ettei esim. Suomalaiset kansallispuvut ole Suomalaista kulttuuria, vaan omittu ja varastettu Karjalaisilta, ja tämä on sortoa. Olen nähnyt tällaisia asenteita muuallakin somessa nimenomaan Karjalaiseen (harvemmin saamelaiseen) kulttuuriin liittyen.
Voi olla että olen vain ymmärtänyt jotakin väärin, mutta minun silmääni näyttää siltä että tällaisissa asenteissa on selkeästi ja nolosti vain kopioitu amerikan mallia ilman oikeaa ymmärrystä siitä, mistä se on ylipäätänsä lähtöisin. Otetaan nyt esimerkiksi nämä tasankointiaanien sulkapäähineet - sellainen ei ole vain komea ja näyttävän näköinen “intiaanihattu”, vaan kunniamerkki jonka ansaitseminen vaatii parhaimmillaan oman hengen vaarantamista. Edes kenellä tahansa täysiverisellä Sioux-miehellä ei ole sen kantamiseen oikeutta.
Se, että ensin perinteinen elämäntapa ja oman kulttuurin harjoittaminen on kielletty ja tehty mahdottomaksi, ja systemaattisesti ja tahallisesti tuhottu, ja sitten kunnioitetusta oman kansan symbolista tehdään halpa pilanpäiten käytettävä halloween-asu, on ymmärrettävästi törkeä loukkaus, terveellä ihmisellä syttyy sappi vähemmästäkin.
Suomessa asiat ovat erilaisia kuin täysin eri mantereella ja eri kulttuurien kohdatessa. Karjalaisilla on omat ongelmansa, sortoa ja väärinkohtelua. Puhutaan mielummin niistä, eikä matkita pelkästään jotakin amerikanmallia kärkkymällä, että tuolla ja tuolla on päällä Kielletty Vaate, ja jos niin on, niin ole järkevä ja aikuinen ja vaikkapa selitä, miksi olet sitä mieltä että Suomalaiset kansallispuvut pitää kieltää koska ne on varastettu Karjalaisilta.
Monellakin suomalaisella on taustalla Karjalainen mummo joka tuotiin pakolaisena länteen sotia pakoon, enkä itsekin tähän ryhmään kuuluvana oikein hahmota miksi pitäisi laskea jotakin verineljänneksiä ansaitakseen oikeutta käyttää jotakin, joka ei alunperinkään ollut pyhää. Kulttuurit sekoittuvat, niillä on tapana tehdä niin aina ja kaikkialla missä ihmiset tapaavat toisiaan, ja “tämä kiellettiin minulta, siispä minä kiellän sen sinulta” ei ole oikea asenne suojella, varjella ja elvyttää oman kansan kulttuuria.
Vähemmistökansoilla, -kulttuureilla ja -kielillä on oikeitakin ongelmia. En ymmärrä mitä se hyödyttää ryhtyä itse yhdeksi lisää. Jos joku osaa avata asiaa paremmin, voitte vapaasti selittää, miksi olen väärässä.
submitted by takaperoinen-miete to Suomi [link] [comments]


2019.11.25 20:00 takaperoinen-miete Sain laillisen sukupuoleni vaihdettua. Poliisiaseman täti kysyi ohimennen intistälivistämissuunnitelmistani

Suomessa on monta hyvin vittumaista ja hankalaa paperisotarumbaa, ja sain yhden niistä juuri läpi. Hain riemusta kihissen maistraatista vihdoin hyväksytyt paperit, ensimmäiset lailliset dokumentit jotka sain omalla oikealla nimelläni. Papereissa on nyt se oma, ihan tavallinen suomalaisen miehen nimi. Myös hetu vaihtui, ja hoin uutta loppuosaa päässäni koko automatkan kotiin.
Käytyäni uudessa passikuvassa (vanhassa passikuvassa 18-19-vuotiaana käyttämäni vahva mekki, korvakorut ja pitkät, värjätyt hiukset ovat nostattaneet jo pitkään portsareiden ja kaupankassojen kulmakarvoja, kun ajokorttia tarjoaa lyhyttukkainen, yläastelaisen pojan näköinen vipeltäjä joka on toisinaan vielä tuhdissa humalassa) lähdin poliisiasemalle.
Poliisiasemalla todettiin vanha passi vanhentuneeksi ja myönnettiin muutamaksi vuodeksi uusi. Viiden vuoden passia en saanut, kun olen 25 ja kutsuntoihin kärkkyminen lakkaa vasta kun täyttää 30. Ne kun eivät väestörekisteristä nää muuta kuin sen, että olen mies joka on tähän asti jäänyt kutsumatta. Tiskin nainen varmisti että olen tietoinen tästä, ja kysyi, mitä suunnittelin tehdä asialle.
Minulla on vielä edessä leikkauksia, ja muiden mt-ongelmien ja kuormittavien elinolosuhteiden tähden minua ei olisi nuorempana huolittu kai armeijaan kuitenkaan, niin saa nähdä saavatko minut sinne raavittua. Olen siis nyt suomen lain ja valtion silmissä täysivaltaisesti mies, ja miehen velvollisuuksia tähän ikään asti vältellyt nilkki.
submitted by takaperoinen-miete to arkisuomi [link] [comments]


2019.06.11 17:05 matsnorberg Ihana aamu mökillä

I have written a fictional short story. I want someone to correct it and also say what they think of it. Is it funny, hillarious, childish, sinister, exciting, imoral or outright bad?

Ihana Aamu mökillä
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Heräsin jo puoli viideltä johonkin kiivaaseen pörinään tai surinaan. Yritin avata silmäni ottamaan selville mitä pörisi, mutta olin aivan liian uninen. Yritin uudestaan ja onnistuin juuri ja juuri saamaan silmäni auki. Tähyilin uteliaasti huoneeseen. Mikähän saattoi aiheuttaa niin kamalaa hurisemista? Huoneessa oli vielä melko hämärää, jollen nähnyt yhtään mitään, mutta vähitellen silmäni tottuivat hämärään ja lopulta näin sen. Se oli suuri pörröinen ja kiukkuisen näköinen kimalainen, joka pomppasi toisesta seinästä toiseen. En välittänyt kimalaisesta, siihen olin vielä liian väsynyt, ja joka tapauksessa iso aikuinen mies ei saa pelätä kimalaisia.

Otin syvän henkäyksen, hieroin unen silmistäni, ujotin käteni lipastoon ottaakseni parin lyhyettä kalsaria ja panin ne ylleni. Nousin sitten hitaasti sängystä ja menin avaamaan ikkunan hätistelläkseni kimalaisen ulos.

Oli ihana kaunis päivä. Linnut kaartelivat ja visertelivät taivaalla ja nouseva aamuaurinko valaisi kauniisti lahden toisella puolen olevat rantakalliot. Venyin nauttelevasti pitkän hoikan kehoni niin paljon kuin suinkin ja hyppelin muutaman kerran lattialla. Menin sitten kalsarisillani keittiöön valmistaakseni pienen aamupalan. Olin yksin mökillä, koska muut perheenjäsenet olivat kaupungissa. Oli ihanaa olla yksin ja saada käyttää aikaansa aivan niin kuin halusi. Ikkunasta näkyi osa nurmikosta ja lahdesta. Pieni purjevene tuli näkyviin, mikä muistutti minut, että minun oli tänä päivänä määrä tervata oma veneeni.

Syöminen jälkeen lähdin vielä kalsarisillani ulos nurmikolle kuntoilemaan. Seisoin hetken keskellä nurmikkoa tunnistelemassa aamua. Kevyt suvituuli puhalsi miellyttävästi paljasta kehoani vasten. Sitten pinkaisin juoksuun ja juoksin nurmikon ympäri täyttä vauhtia viisitoista minuuttia. Juoksun jälkeen heitin kuperkeikkoja nurmikolla toisen toisensa jälkeen. Sitten juoksin vielä kymmenen minuuttia. Tähän mennessä olin uupunut ja kokonaan hien peitossa. Menin sitten suihkuun pesemään ja sitten pukeuduin työasukseeni ja ryhdyin hommaan veneeni kanssa.

Otin vajasta tervan ja pensselin ja kiikutti ne rannalle, missä vene lojui ylösalaisin hiekassa odottamassa. Mutta en ehtinyt tarttua pensseliin, ennen kuin kuulin kamalan kiljahduksen jostain naapuritalosta päin. Naapuritaloon oli äskettäin muuttanut outo pariskunta. Mies oli lyhyt, vankka ja possumainen, kun nainen taas oli kaunis mutta murheellisen näköisenä. Olin saanut vaikutelman, että mies oli tapana lyödä naista. En pidä miehistä, jotka lyövät naisia tai lapsia. Ei saa lyödä sitä, joka ei pysty puolustelemaan itseään, se ei ole reilu. Oikeastaan seikka ei koskenut minua, mutta sentään -- jos pystyisi puuttumaan ikävään asiaan, miksei tekisi juuri niin? Jotakuta viatonta ihmistä kidutettiin! Olin kyllä voimakas ja jäntevä, enkä epäillyt hetkeäkään, etten pystynyt saada toisen miehen valtaani.

Sitä ajateltuani rupesin kävelemään varovasti naapuritaloa kohti. Kuului läimähdyksiä ja itkua. Mies oli näkyjään vielä kiduttamassa nainen-parkaa. Kuulin käheän miesäänen: "Jos et tottele minua heti, lyön sinua, ettei kukaan enää tunnista sinua. Lyön sinua aivan rikki!" Seisoin aivan oven ääressä puristaen nyrkkini koviksi palloiksi, niin että ne valkenivat. Tartuin sitten ovenkahvaan ja riuhtaisin oven auki. Seissoessani siinä ovensuussa mies nosti hämmentyneenä katseensa minuun.

"Kuka sinä olet?" mies kysyi. "Mitä sinä tahdot?"
"Tahdon että lopetat oitis kidutuksesi", vastasin.
"Kidutus?" mies sanoi törkeän näköisenä. "Asia ei koske sinua. Minulla on oikeus lyödä omaa vaimoani, mitä paljon haluan. Et saa puuttua tähän seikkaan." Kasvoihini levesi pahanenteinen virnistys, ja otin yhden askelman lähemmäksi miestä. "Puutun mitä haluan", sanoin. "Et vielä lyö tätä naista, muuten voi käydä huonosti." Miehen kasvot vääntelehtyivät hirveään törkeään ilmeeseen hänen asettuaan hajareisin keskellä lattiaa odottamassa hyökkäystäni.
"Ala tulla vaan" hän uhkasi. "En pelkää sinua."

Mutta minä selvästi näin, että hän valehteli. Hän oli peloissaan. Sitä näkyi hänen silmissään.
Aloin varovasti kierrellä hänen ympärillään odottamassa oikean hetken hyökätä hänen kimppuunsa.
Hetki tuli, kun mies loi katseensa hetkeksi vaimoaan. Ampaisin eteen ja työnnin molemmat nyrkkini lujasti miehen vatsaan. Mies horjui, muttei kaatunut. Hän oli painava ja roteva. Me aloimme painia toistensa kanssa. Vain lyhyen ajan kuluttua kävi kuitenkin ilmi, että olin paljon vahvempi kuin hän. Hänen lihaksensa olivat velttoja ja possumaisia, kun minun taas olivat jänteviä ja hyväkuntoisia. Pääsin vähitellen yläkynteen ja kun tunsin ajan olevan kypsä, kiersin oikean jalkani hänen vyötäisiin ja riuhtaisin kaikin voimin saman tien, kun työnnin molemmat käteni miehen rintaan. Hänen painostaan ja rotevuudestaan huolimatta hän kaatui ja joutui kehoni alle.

Olin saanut hänet kokonaan valtaani, eikä hän pystynyt hievahtaakaan. Olin voinut tehdä mitä tahansa hänelle, mutta hän vain mulkoisi törkeästi minuun. Mies rimpuili ja sätkytteli otteessani, muttei onnistunut pääsemään minusta irti. Sanoin hänelle: "Lakkaatko nyt kiduttamasta ja lyämästä tätä naista? Jos lupaat, päästän sinut irti." Se oli aivan liian hieno tarjoilu moiselle mäntille, sillä hän vain tuijotti entistä törkeämmin ja sanoi, ettei hän välittänyt minusta ja että hänellä oli oikeus rangaista omaa vaimoaan hänen tahtonsa mukaan.

Silloin suuttuin silmittömästi ja löin miestä neljää kertaa kasvoihinsa. Tuli räikeä punainen tahra joka kohtaan, missä käteni osui. Kiersin sitten molemmat jalkani hänen vyötärönsä ympärille ja puristin niin että teki kipeää. Minulla todella nautin olevani törkeän mäntin avuttomana kehoni alla. Minun teki mieli alentaa hänet oikein kunnolla. Sitä saavuttaakseni sylkäisin häntä kymmenen kertaa kasvoihin ja hieroin sitten sylkeä tasaisesti ja kunnollisesti koko hänen kasvoihinsa. Lopulta löin nyrkkini monta kertaa kovasti miehen vartaloon, niin että siihen tulisi mustelmia. Sen jälkeen päästin hänet irti.

Mies nousi vaivaloisesti lattialta ja tuijotti minua ujosti. Hän ei enää ollut yhtä törkeä kuin ennen. Näkyi selvästi, että hän pelkäsi minua. "Seuraava kerta sinä lyöt vaimoasi, tulen varmasti tappaamaan sinut." sanoin miehelle uhkaavasti. Sitten käännyin naisen puoleen. "Älä ole huolissasi! Miehesi on saanut, mitä hän ansaitsee. Hän ei enää lyö sinua, sen minä lupaan. Jos hän sittenkin löisi, kerro minulle. Tulen heti tekemään hänestä mansikkahilloa."
Nainen vain tuijotti minua, eikä saanut sanaa suustaan. Sitten menin tieheni jättämään pariskunnan miettimään, mitä oli tapahtunut. Olin sangen tyytyväinen tekoani kävellessäni takaisin mökille ja hommaani.
submitted by matsnorberg to LearnFinnish [link] [comments]


2019.01.16 08:34 PM_SHITTY_TATTOOS Mitä helevettiä täälä tapahtuu?

Olin tuossa 4 aikaan ajamassa autolla. En mää ollu mihinkään menossa mutta justiin ku olin pistäny tankin täyteen ja asentanu uuvet lisävalot nii pakkohan sitä oli päästä huristelemaan hämärään yöhön. Päätin sitte siinä ajellessa käydä sairaalassa paskalla. Auto parkkiin vaan ja sisälle.
Sairaalan käytävällä käveli vastaan eräjorman näköinen mies. Sillä oli ulkoilupuku päällä ja selässä helevetin iso reppu täynnä ties mitä. Mies oli pitkä ja hoikka, naamalla oli isot viikset ja siniset silmät. Jos mää oisin homo nii voisin jopa mennä komeaksi haukkumaan.
Kun mies osui kohdalle se kahto mua silmiin ja totes: "Hei". Mää jäädyin. Tuntematon ihminen joka tervehtii on tähän mennessä ollu pelkkä myytti mulle. Mää ku luulin että tällaisia ahistelijoita ovvaa ameriikan maassa tai jossaki muussa yhtä nurinkurisessa rapalassa. Aivoni synapsit rupesivat sinkomaan ajatuksia nopiammi ku kakssattaaviiskytä mekane valokuitu. Yritin naama kurtussa keksiä muistoista mitä vittua tässä tilanteessa pitää tehä mutta se ei auttanut koska tämä oli ensimmäine kerta ku mua on järkytetty näin. Aivot vaa löi tyhjää.
Tajusin että perkele jotaki o kai pakko sanoa, nostin kahteeni ja totesin "hei" mutta vastaan tuijottivat jonkun muun silmät. Pyöritin päätä ja huomasin eräjorman suksineen vittuun. Kuinka kauan mä koomasin paikallaan? Nainen jota tervehdin vahingossa kävi selvästi mielessä läpi samaa ajatusten myrskyä ku minäki, joten läksin äkkiä pois ennen ku se havahtu ja vastas.
Tää kierre varmaan toistuu siellä käytävällä vieläkin
submitted by PM_SHITTY_TATTOOS to arkisuomi [link] [comments]


2018.09.27 21:52 matsnorberg Lapsuuteni --- mummon talossa.

I hope someone could look at and possibly correct this text. Hope it's not too long.

Kuten olin jo kertonut, vietin arkipäivillä mummon luona, sillä aikaa kun äiti teki työtä. Mummollani ja vaarillani äidin puolellaan oli omakotitalo 64. Långgatanissa Sundsvallissa, mutta talo oli aivan liian suuri, joten he vuokrasivat osan muille ihmisille. Ensimmäisessä kerroksessa eli toinen perhe. Toisessa kerroksessa elivät mummo ja vaari, vaikka siellä oli myös pieni ykkösasunto, jossa eli eräs nainen, Margit, joka omisti kioskin Långgatanin päätepisteessä. Kolmannessa kerroksessa eli Fanne, vaarin äiti, joka oli kotoisin Suomesta. Fanne oli hirveän vanha, melkein 90 vuotta, ja minä rakastin häntä kovasti. Fannen asuntoon kuului vindskupa eli huone aivan räystään alla, jonka hän vuokrasi toiselle naiselle. Kolmannessa kerroksessa oli myös ullakkohuone, joka oli täynnä koipusseja vanhoista vaatteista. Oikeastaan en saanut käydä ullakolla yksin, mutta en välittänyt kiellosta, koska siellä oli hauskaa leikkiä. Talon takana oli pieni takapiha, jonka erotti kadulta kaunis pensasaita.Takapiha oli talon etelään, joten siellä oli usein aurinkoista, lämmintä ja viihtyisää. Talon edessä oli suuri koivujen ympäröimä piha. Pihalla oli kaksi omenanpuuta, joista me saimme omenansosetta joka vuosi. Siellä oli myös herukanmarjapensaita ja karviaismarjapensaita. Yhdessä koivuista oli hyvää kiivetä, ja minä leikin usein siellä.
Ympäri kaupunkia oli muutamia tiettyjä kohteita, joita pelkäsin. Ne pelot olivat kuitenkin irrationaalisia mielikuvituksia, joten aikuiset pitävät niitä pelkkinä tyhmyyksinä. Eniten pelkokohteita oli mummon talossa. Sundsvallin pohjoispuolella olevalla Norra Stadsbergetin huipussa oli korkea valkoinen näkötorni, jota joskus kutsuttiin Sockertoppeniksi. Tornin valaisi vahva valonheittäjä, joka myös valaisi petäjän. Valaistu petäjä vaikutti melko kummitukselta. Minä kutsuin sitä hahmoa Ledaksi, joka mielikuvituksessani muuttui kamalaksi sähköhirviöksi. "Ei saa katsoa liian pitkään Ledaan, muuten voisi saada sähköiskun", minä ajattelin. Mutta sitä oli vaikea välttyä, koska Leda näkyi melkein koko kaupungista.
Meidän asunnostamme, äidin ja minun, näkyi muutamia lamppuja naapurinpihalla. Ne olivat ihan tavallisia kadunlamppuja, joilla oli pyöreitä valkoisia kupuja. Kun katselin noita lamppuja pitkän tovin, olin näkevinäni, että ne hätkähtivät. Siksi kutsuin niitä "Lampuiksi jotka liikkuvat". Olin hirveästi peloissani "Lampuista jotka liikkuvat", erityisesti kun ne loistivat. Yksi niistä näkyi selvästi meidän eteläikkunastamme.
Kun yövyin mummon ja vaarin luona, nukuin aina pienessä synkässä komerossa, jonka erotti muusta asunnosta synkkä raskas samettiuudin. Uudintangon toisessa päätteessä oli Koukku. Se oli ihan tavallinen koukku, joka esti uudinta liukumasta tangosta irti. Mutta mielikuvituksessani Koukku oli paha henki, joka tahtoi minua pahaa. Olin hirveän onneton maatessani siinä synkässä komerossa, yrittäessäni nukahtaa ja katsoessani jatkuvasti pelästyneenä Koukkua. Näin myös usein Koukun unissani tavallista yhä hirveämmän.
Kellarissa lyhyen jalkakäytävän päätteessä Margitilla oli oma pesukomero. Komeron oveen oli sahattu u-muotoinen aukko, jossa riippui yksinäinen pahan silmän näköinen hehkulamppu. Kutsuin sitä aukkoa hehkulamppuineen Ludingeniksi. Minua pelotti Ludingen hirveästi. Välillä mummo pyysi minua menemään kellariin hakemaan hillopurkin tai omenansosepurkin. Laskettuani kellarinportaita alas käänsin aina päätääni vasemmalle, etten näkisi Ludingenia.

submitted by matsnorberg to LearnFinnish [link] [comments]


2018.02.27 12:37 vastarintaonvapautta Kansallissosialismi - NYT [Pienimuotoinen novelli joka esittelee syyttä halveksitun ja mustamaalatun demokraattisen ja aidosti tasa-arvoisen aatesuuntauksen todelliset tavoitteet]

Törmäsin tämmöseen hienoon tarinaan jossa kuvaillaan tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa. Mielestäni /suomen ja muidenkin tulisi lukea se jotta tietävät millaista yhteiskuntaa kansallismieliset patriootit todellisuudessa yrittävät rakentaa sen sijaan että uskoisivat vasemmistolaisten ja globalistien valheita aatteesta. Kaikki krediitti "NOX":lle tämän kirjoittamisesta.
Osa 1:
Koulujen lähellä metsässä näkyy erilaisia temppuratoja. Sinne on kokoontunut myös Virvatulet-nimisen päiväkerhon lapsia. Päiväkerhossa lähiseudun lapset viettävät noin neljä tuntia päivässä. Kaupungissa ei ole päiväkoteja vaan ainoastaan kerhotoimintaa. Jos lapset tarvitsevat pidempiaikaista hoivaa yhteiskunnalta, lastenhoidon piiritoiminnan naiset hoitavat heitä. Se on myös yksi monista paikoista, jossa naiset suorittavat yhteiskuntapalveluksen velvollisuutena omaa maataan kohtaan. Se vastaa miesten pakollista asevelvollisuutta.
Koulu päättyy ja lapsia ryntää valtavasti ulos. Tytöillä on yllään hameet ja pojilla housut näin kesäaikaan, mutta myös ulkoiluvaatteita näkyy lasten päällä. Joku on onnistunut hyppimään kuralätäkössä matkalla kohti suojatietä. Lapset huomaavat lopulta väistää minua, kepin kanssa kulkevaa vanhempaa naista.
Opettaja huutaa lujaa lasten perään ja tuo juosten jonkun unohtaman takin. Lapset ryhmittyvät suojatien viereen ällistyttävän suoriksi riveiksi. Joku innostuu laulamaan reippaasti ja muut liittyvät mukaan. Liikenteenohjaaja komentaa lapsia olemaan hiljaa heidän ylittäessään suojatietä ja kehottaa heitä väistämään muita kulkijoita. Seuraani liittyy valkoiseen mekkoon pukeutunut nuori nainen, jolla oli sähköavusteisen pyörän takatarakan laatikossa ostoksia. Hänen nimensä on Ella.
Ruokakaupat muistuttavat täällä toreja, ja niistä toimitetaan ruokaa suoraan koteihin. Kasviksia on tarjolla valtavasti, ja kaikki ruoka on pääosin luonnonmukaisesti tuotettua tavallista kotiruokaa. Valkoista vehnää ja sokeria sisältävää teollista valmisruokaa ei juuri näy. Virvoitusjuomat ja makeiset eivät hallitse kaupan hyllyjä, ja ne on valmistettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Löytyypä kaupungista myös ihan perinteisiä ompelimoja ja kotimaisena työnä tehtyjä vaatteita sekä kenkiä. Tavarat aina huonekaluista tekstiileihin on valmistettu kestämään kulutusta.
Ella kertoo, että hänellä on kotona erikokoisia TV-näyttöjä ja mukanaan älypuhelin, kun ihmettelin, myydäänkö niitä kaupungissa lainkaan. Kuulemma älylaitteiden räpläämiseen ei kuluteta liikaa aikaa, sillä valtio kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan ja jokaisella on töitä tehtävänä. Uusinta uutta ovat edistyneet hologramminäytöt. Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Ovatko hipit valloittaneet maan?
Ellan kolme lasta ovat päiväkerhossa noin neljä tuntia päivässä. Ella kertoo olevansa mausteiden pienviljelijä ja rivitaloalueella on viljelypalstoja. Hänen miehensä Onni on töissä telakalla. Pian lähiöiden takana sijaitsevat maataloustuotannon alueet, joissa ainoa sallittu tuotantotapa on luomutuotanto. Ihmisiä asuu paljon maaseudulla tai maaseutumaisissa kaupungeissa. Ella tekee välillä vapaaehtoistyötä kaupungin juna- ja metroasemilla, joissa törmää muutamiin vaikeissa perheolosuhteissa oleviin nuoriin sekä alkoholisteihin. Ellan ystävätär Freya on koulutukseltaan fyysikko ja hän tekee pidempää päivää etenkin nyt, kun lapset ovat jo vanhempia. Freyan miehen työpaikka on Pohjoismaisessa Liittoumassa maanpuolustuksen parissa.
Kysyn Ellalta, mistä ihmeestä täällä voi ostaa tupakkaa tai alkoholia? En löytänyt niitä isosta ruokakaupasta. Alkoholi- ja tupakkamyynti löytyvät sittenkin kaupan takaosasta, ja sen eteisen täyttävät värikkäät julisteet. Niissä lukee iskulauseita: Liity jo tänään vanhempien herrojen maastoklubiin! Modernia kansantanssia Liekkiö-salissa! Tapanilan radalla ammutaan taas tiistaisin! Tee velvollisuutesi ja ompele villasukat naapurisi ikäihmiselle! Ja niin edelleen.
Kiinnitän huomiotani erityisesti autoteiden ja rakennusten hyvään kuntoon, mutta toisaalta myös ihmisten asiallisuuteen, työteliäisyyteen ja käytännöllisyyteen. Joku auttaa vanhuksen kadun yli ja juttelee tämän kanssa samalla kysellen tämän vointia. En näe kenelläkään muoti- tai merkkivaatteita, vaan katukuva on kuin ripaus modernia hippeilyä, armeijatyyliä ja univormuja sekä rentoa siistiä pukeutumista. Muutamilla naisilla on yllään jonkinlainen moderni versio kansallispuvusta.
Kaupungissa näkyy monenlaista arkkitehtuuria ja vanhoja rakennustyylejä on otettu rohkeasti uusiokäyttöön. Joku on keksinyt rakentaa Rooman Pantheonia muistuttavan kirjaston, jonka ohessa toimii lääkärin vastaanotto. Kaupunkikuvaa hallitsee vehreys, ja jopa muutama kahvila näyttää kasvihuoneelta.
Pyöräkaista päättyy kävelykatuun, mutta vaaleansinipunainen viiva kulkee aivan keskeltä promenadia. Katuun on piirretty lastenvaunujen kuva. Alue on vaunujen ja rattaiden määrään nähden tarpeellinen. Nyt näkyy modernia arkkitehtuuria ja rakennusten koko kasvaa. Lippurivistöt alkavat hallita katuja ja vanhan ostoskeskuksen ja epämääräisen torin vanhaa aluetta hallitsee linnakkeen näköinen rakennelma. Sen muuri on kuin Suomenlinnan vanhaa kivimuuria nurmikoiden keskellä ja valtava teräksinen rakennuskompleksi alueen ydin.
”Isäni vitsaili, että se olisi pitänyt rakentaa pyramidin muotoiseksi ja sai sen jälkeen miltei turpaansa kerholla”, joku sanoo äkkiä vieressäni. ”Hän eli sittemmin Hampurin anarkistien yhteisössä. Kun tukirahat loppuivat, idea autonomisesta vapaakaupungista lakkasi viehättämästä.” Vieressäni olevalla miehellä on siistit vaatteet yllään. Tukka on ajeltu lyhyeksi ja takissa on hihamerkki, joita näkyi myös kaupungin katukuvassa. Hän kertoo työskentelevänsä senaatissa tiedotustehtävissä.
”Mikä tuo suuri linnoitus on?”, kysyn mieheltä tilaisuuden tullen. ”Se on muistomerkki vapauden puolesta taistelleille”, mies vastaa. Vasta nyt älyän katsoa tarkemmin valtavan kokoisia hologrammimaisia valonäyttöjä, jotka on pystytetty linnakkeen sisääntuloteille. Niissä pyörii kuvaa historiallisista tapahtumista. Lopuksi näyttöön jää teksti ”Kansallissosialistinen Suomi 20 vuotta”. Hymyilen hetken, mutta sitten miehen sanat uppoavat tajuntaani koko voimallaan. Muistomerkki vapauden puolesta taistelleille. Kaikki eivät ole enää juhlimassa uuden yhteiskuntajärjestyksen merkkivuotta. Elämä on kulkenut eteenpäin ja uudet sukupolvet elävät nyt modernin kansallisuusaatteen, modernin kansallissosialismin aikaa.
Mies kiirehtii töihin ja minä päätän lähteä etsimään mainoksissa kaupungilla vilahtanutta globalisaatiomuseota. Telakan alue on suurempi kuin osasin arvatakaan ja uudet teollisuusalueet jatkuvat kohti itää. Työntekijöitä näkyy ulkona lounastauolla ja meteli on kova. Näkemäni kaupunkilaiset olivat pääosin valkoisia, mutta lukuisia turisteja osui myös silmiini.
Eläkeläispari tulee vastaani ja neuvoo tien museolle. Lasikaapissa aulan seinää koristaa puoliksi poltettu sateenkaarilippu. Museossa esitellään muun muassa globalisaatio- ja monikulttuurisuuspropagandaa, kuvia anarkisteista ja feministeistä sekä EU-johtajien vanhoja puheita monikulttuurisuuden, sateenkaariaatteen ja Euroopan liittovaltiokehityksen välttämättömyydestä ja väistämättömyydestä. Pyörähtääpä siellä myös entuudestaan tuttu ja vaivaannuttavan nolo video Angela Merkelin nuoruudesta DDR:ssä. Videolla hän tanssii käärmetanssia bikinit päällä yliopistokavereidensa edessä.
Vanhoissa puheissa vaaditaan vihapuheen, kyberturvallisuuden ja globaalien ihmisoikeuksien nimissä toisinajattelun tuomitsemista. Museossa on huone, jossa on niin sanottua ”taidetta” valokuvina tai videoina. Ennestään tuttuja ovat virtsaan upotettu Jeesus sekä kuukautisverellä maalatut pääsiäismunat, mutta siellä on kuvia paljon rankemmastakin kulttuurimarxistisesta ”rappiotaiteesta”. Jatkan matkaani eteenpäin.
Erityisen kiinnostava on huone, jossa pilapiirtäjät ovat piirtäneet vuosien saatossa kuvia globalisteista. Finanssikapitalistien puheet ja kuvaukset heidän toimistaan kansallismielisiä valkoisia vastaan on koottu erilliseksi suureksi näyttelyksi. George Soros, Jacob Rothschild ja muut suursijoittajat edustavat siellä vanhoissa videopätkissä FED:n ja finanssikapitalismin hirmuvallan aikaa. Vähemmistöjen asiaa aggressiivisesti ja mellakoiden ajavien liikkeiden kuten Antifan ja Black Lives Matterin rahoituksesta on koottu erittäin mielenkiintoista tietoa. Kaikki globalisaatiomuseossa esitellyt henkilöt ovat kuolleet ja instituutiot ovat lopettaneet toimintansa jo aikaa sitten.
Kokoan itseäni, jotta voin mennä hautamuistomerkille. Minulla ei ole edes kukkia sinne vietäväksi. Ei ainoatakaan kynttilää tai muistolausetta. Eliitti yritti usuttaa kansalaisia viimeiseen asti toistensa kimppuun, jotta huomio kääntyisi pois heidän omista rikoksistaan. Kiipeän pienen mäen päälle, mistä nimilaattojen rivistö alkaa osana seinämää, jonka yllä kohoaa kaupungin suuntaan suurikokoinen kansallissosialistisen Suomen symboli. Rivistö ei ole onneksi niin pitkä kuin pelkäsin sen olevan.
Nuori poika vieressäni asettaa kynttilän seinän viereen, peruuttaa pari askelta taaksepäin ja tekee hiljaisuuden vallitessa luontevasti roomalaisen tervehdyksen kunnioittaakseen vapaustaistelijoiden muistoa. Edes tuuli ei puhalla ja tuntuu kuin aika pysähtyisi hetkeksi. Ei, tämä ei totisesti ole 30-luvun Saksa, vaan kansallisuusaatteen uutta kukoistuskautta elävä moderni Suomi ja siihen herännyt koko läntinen maailma. Jään penkille muistomerkin viereen, kunnes mereltä puhaltava tuuli on kuivannut kyyneleeni.
Maailma on muuttunut. Siitä ei tullut täydellinen vaan jokaisessa yhteiskunnassa on yhä ongelmansa, jotka on ratkaistava mahdollisimman inhimillisesti mutta määrätietoisesti. Kaikkien niiden keskelläkin uusi yhteiskunta on parempi. Se on löytänyt valkoisten yhteisöllisyyden ja lähimmäisenrakkauden. Ihmiset vaikuttavat itsevarmoilta ja rennoilta. He puhuvat tuntemattomille ja elämä on kaikin tavoin turvallisempaa. Miehet voivat puhua suoraan mielipiteensä ilman, että heidän jokaista sanaansa ja elettänsä valvotaan ja ilman että heitä syyllistetään maskuliinisuudesta, sovinismista tai luontaisesta taipumuksesta ottaa valtaa yhteiskunnassa. Naiset voivat olla feminiinisiä ja käytökseltään rakentavia ilman, että heitä kutsutaan tyhmiksi tai tietämättömiksi omasta parhaastaan. Lapset voivat olla lapsia ilman heihin kohdistuvaa seksualisointia ja materialistisen elämäntavan tyrkyttämistä.
Jokaisen oletetaan osaavan käyttäytyä asiallisesti, olipa tämä hetero tai homo, nuori tai vanha, mies tai nainen. Kouluissa ja päiväkerhoissa ei opeteta lapsille pelkkiä vapauksia ja äärettömiä mahdollisuuksia vaan myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Rahaa ei jaeta vastikkeettomasti kenellekään. Psykologinen sodankäynti, jota käytettiin kanavoimaan erityisesti naisten tyytymättömyys vihaksi vastakkaista sukupuolta ja perinteisiä arvoja kohtaan, on vihdoin loppunut. Muureja ei rakenneta enää luokkien keskelle ja yhteiskunnan sisälle hajottamaan kansallista yhtenäisyyttä vaan ainoastaan valtioiden ulkorajoille suojelemaan kansankokonaisuutta.
Lähden muiden mukana kohti suuria tietokonenäyttöjä ja katoan osaksi kaupungin ihmisvilinää.
Osa 2:
Saan korjatun juhlamekkoni kauppakeskus Ukon tutusta ompelimosta vuorokautta ennen juhlallisuuksia. Ostoskeskuksen Ukko-hologrammi hyppii keskellä aulaa heittäen hauskoja ja kannustavia kommentteja sen kanssa kommunikoiville lapsille ja lapsenmielisille. Pieni poika heittäytyy kauppakeskuksen lattialle huutaen naama punaisena, kun äiti yrittää tarjota hänelle mansikoita raparperijäätelön sijaan. Teini-ikäiset juoksevat ohitseni kohti suosittujen sisäliikuntamuotojen, kuten taistelun ja tanssin saleja treenireput selässään. Kestosuosikki on fyysisesti raskas ja vaativa virtuaalitaistelu, joka on sijoitettu erilaisiin pelimaailmoihin. Vartijat valpastuvat hetkeksi metelistä, mutta he jatkavat pian kierrostaan.
Kyläkaupat, pienet pohjoismaista tuotantoa myyvät kauppaliikkeet ja tehtaanmyymälät menestyvät taas hyvin Pohjolassa, joka toimii taloudessaan mahdollisimman omavaraisesti sekä sisä- ja ulkopolitiikassaan täysin itsenäisesti. Muistan varhaislapsuudestani yhä ajan, jolloin kodinkoneet saattoivat kestää käytössä jopa 30 vuotta. Sitten alkoi globalisaation tuottama kertakäyttökulttuurin ja materianpalvonnan aikakausi, jolloin tavaroiden lisäksi valkoisten yhteisöllisyydestä, perinteistä ja kulttuurista tehtiin halpahintaista rihkamaa. Kulttuurimarxismi saastutti luonnon lisäksi myös ihmisten mielet, ja aivan erityisesti se keskittyi aivopesemään nuoret fyysiseen ja henkiseen rappioon.
Hävittäjien lento jylisyttää taivasta, kun tulen ulos Liittouman virastotalon kahvitilaisuudesta päivää myöhemmin. Sain tapahtumakutsun tänä vuonna Freya Marttilan Pohjoismaisessa Liittoumassa työskentelevän puolison Severin kautta. Muistamme yhä, miten YK, EU ja Nato lähtivät yksissä tuumin liputtamaan kehitysmaamaahanmuuton ja ihmisoikeuksien puolesta, jotta halpatyömarkkinat sekä sionistien ajama Kalergi-suunnitelma juurettomasta, rodullisesti sekoittuneesta ja heikkolahjaisesta Euroopasta saataisiin väkisin toteutettua.
Selkärangattomat ja ahneet poliitikot tiesivät tarkalleen, mitä tekivät isäntiensä käskyttäminä. Bolsevikkien ja kommunistien käsissä oli jo kymmenien miljoonien valkoisten verta, mutta lisää oli sitä verta vielä saatava. Väestöräjähdystä tuettiin YK:n väestöpolitiikalla, ja samaan aikaan kehitysmaiden ihmiset ajettiin keskenään eliitin rahoittamiin verisiin sisällissotiin ”demokratian” nimissä, jotta siirtolaisvirrat kohti teollistuneita maita saataisiin liikkeelle ja valtiot finanssieliitin kuristusotteeseen. Meitä johtivat täysin moraalittomat ihmiset, joille niin luonto kuin ihmisetkin olivat pelkkiä tuotannon työkaluja ja halpatyömarkkinat yksi tapa tuottaa lisää pääomaa, jolla ostaa kaikki instituutiot kumartamaan eliitin käskyjä.
Tuuli saa korkean virastotalon seinää peittävän lippukankaan symboleineen aaltoilemaan. Leveää katua reunustava lippurivistö jatkuu syvälle ydinkeskustaan ohittaen modernia ja vanhempaa arkkitehtuuria sekä puistoja. Ryhmä japanilaisia turisteja jää ottamaan innoissaan valokuvia. Vapaustaistelun muistolinnakkeen katolla seisoo kansallissosialistisen Suomen ja Pohjolan symboli. Tänään alkoivat Vapaustaistelun voiton 20. vuosipäivän juhlallisuudet. Kukkaistutukset, juhlavalaistus ja liput hallitsevat kaupunkia. Esiintymislavoilla on monenlaista tapahtumaa ja taiteilijoita esiintyy kävelykaduilla. Markkinatoreilla myydään maatilojen ja käsityöläisten tuotteita, ja siellä on myös luomutilojen eläimiä lasten iloksi. Juhlia vietetään useassa kaupungissa yhtä aikaa. Yhden suurtapahtuman teemana on viikinkiaika. Lasten paraati kulki jo aamupäivällä läpi kaupungin. Pienimmät osallistujat olivat vasta taaperoikäisiä lapsia eläin- ja fantasia-aiheisissa puvuissaan.
Huomenna, varsinaisena juhlapäivänä, on vuorossa armeijan sotilasparaati. Toreille ei tarvita enää betoniesteitä eikä satoja mellakkapoliiseja suojelemaan kulkueita tai marsseja. Minut autetaan keppini kanssa eläkkeellä olevan kenraalin, Kalle Rissasen vuoden 1969 Volvo 164:ään, joka lähtee mustien autojen letkaan virastotalolta. Päätän tunnustaa minua hiukan nuoremmalle Kallelle viikko sitten tapahtuneen muistinmenetyksen, joita on sattunut muutamia viime vuosina. ”Alan harkita senioriyhteisöön muuttamista. Onhan tässä ikää jo yli 80 vuotta.” Vilkaisen hymyillen ohi vilahtavaa liikennemerkkiä, joka ei ole enää sukupuolineutraali. Osa ihmisistä pysähtyy tervehtimään tai kuvaamaan autoletkaa. Huomiseen sotilasparaatiin odotetaan tulevan yli satatuhatta katsojaa. Lasten oma paraati keräsi jo sekin kadunvarret täyteen väkeä.
Päivän ohjelmaan kuului ennen virallista kahvitilaisuutta tutustuminen historialliseen suurnäyttelyyn kansallissosialismin vaiheista 30-luvun Saksasta nykypäivään. Messualueen ulkopuolella oli näytillä panssarivaunuja, lentokoneita, sotilaspukuja ja aseita. Messupihan lipputangoissa liehuivat harvoin esillä olevat historialliset hakaristiliput. Lapsiperheitä parveili paikalla runsaasti heti aamusta ja moniin kulkuvälineisiin pääsi tutustumaan sisälle asti. Huomenna olisi vielä areenalla viralliset iltajuhlat tänään tuttavapiirissä pidettävien grillijuhlien lisäksi. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi ei ajeta enää koodaribusseja Afrikkaan, Tuusulan Lotta-museossa eivät soi enää afrikkalaiset rummut eivätkä miehet tanssi enää heinäpellolla mekot yllään. Se oli aikaa, jolloin meitä aivopestiin uskomaan, että biologia, heteroseksuaalisuus, luonnonvalinta ja moraali olivat pelkkää halpaa pintamaalia uuden hajuttoman, mauttoman ja androgyynin ihmislajin maailmassa. Miten sekaisin maailma olikaan ollut silloin!
Vanha Volvo ajaa pienelle niitylle lähelle Severin omakotitaloa hiukan nytkähdellen. Auto alkaa olla yhtä hyvässä vedossa kuin minäkin. Severin kaksi vanhinta poikaa kiiruhtavat paikalle ja tekevät kenraali Rissaselle roomalaisen tervehdyksen ryhdikkäästi yhtä aikaa. Severin vaimo Freya kättelee minua yhdessä kahden nuoremman poikansa kanssa, jotka livahtavat pian omille teilleen. Talon suurella pihalla näen myös perhetuttuni Ellan tyttöineen. Kolmevuotias Nelli juoksee vanhempien lasten perässä kirkuen. Viisivuotias Mirva taas katselee pikkusiskoaan hengästyneenä juoksupyrähdyksen jälkeen ja menee pöytään syömään sinne juuri tuotuja lettuja. Läheisestä kaupunkimetsästä kuuluu ääniä ja arvaan, että Ellan teini-ikäinen poika Okko on siellä kavereineen. Minun ei tarvitse pettyä.
”Parlamentaarikot eivät ole ajaneet tarpeeksi painokkaasti Kiihtelysvaaran alueen harvennushakkuiden lopettamista Aarnikotka-projektissa!” Okko istuu kannolla musta pellavatunika yllään ja vaalea tukka pystyssä sojottaen. Hän on kuitenkin laittanut tunikansa hihaan yläkoululaisten juhlissa käyttämän kansallissosialistisen valtion hihamerkin, vaikkei solmiota ja kauluspaitaa ole. Kukaan ei niitä tosin Okolta odotakaan. Luonnonsuojelu on tärkeämpää kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, sillä väestöräjähdys ja teollistuminen ovat tuhonneet planeettaa hirvittävällä tavalla. Tasapainon löytäminen teollisuuden ja luonnon ehtojen välillä ei ole aivan yksinkertainen asia. Kansalaiset on velvoitettu osallistumaan luonnonsuojeluun tai yhteisöllisiin projekteihin. Okon tavoin osa nuorista on kiinnostunut ulkoparlamentaarisesta toiminnasta Vihreä vallankumous -nimisen järjestön riveissä, jonka on todettu valtion senaatissa asti toimivan laillisin keinoin.
”Onneksi hävittäjät lentävät nyt eivätkä lasten päiväuniaikaan”, Ella huokaisee, kun palaan pihalle juhlien keskelle ja taivas jylisee taas. ”Onko Okko yhä metsässä?”, Ella kysyy minulta. ”Pelkään, että jonakin päivänä hän soittaa minulle ja kertoo olevansa Kongossa GreenWar-sademetsäaktivistien kanssa! Toivottavasti armeija pudottaa pojalta pahimmat kierrokset.” Katson Ellaa lempeästi ja tuhahdan rauhoittavasti. ”Okko on fiksu ja päämäärätietoinen poika! Hän on fanaattinen mutta huolellinen kaikessa, mitä tekee, ja olen varma, että hän istuu parlamentissa vielä jonakin päivänä, vaikka minä sitä tuskin olen enää näkemässä.”
Pienemmille lapsille on oma alue pöytineen ja tuoleineen. Elävä musiikki soi suuren pihamaan katoksen alla. Liittouman eteläisen tukikohdan telakka on Ellan miehen Onnin työpaikka, ja myös sieltä on työntekijöitä yksityisissä juhlissa. Ella pääsee livahtamaan Freyan ja miesten luokse juttelemaan, kun hoitopiiri katsoo tyttöjen perään. Minä lupaudun hoitovuoroon puolen tunnin kuluttua. ”Kutsuin sitä jo 90-luvulla uuskolonialismiksi. Globalistit kokeilivat, miten pitkälle voivat mennä, kun kaikki heidän vastustajansa yritettiin murtaa systemaattisesti”, Liittoumassa työskentelevä Pekka toteaa Onnille. Kalle ottaa grillistä lautaselleen ruokaa. Severi keskustelee Vetehinen-projektista, jossa maataloustuotannon kuormitus vesialueisiin voidaan minimoida edelleen ja puhuu metsähakkeen ja muun jätteen tuomisesta polttolaitoksiin uusilla kuljetusmenetelmillä. Sitten puhe kääntyy maanpuolustukseen.
Onnin puhelin välähtää ja hän lukee ääneen tuoreen uutisen kiinni jääneestä huumekauppiaasta, joka paljastui yläasteen entiseksi opettajaksi. Se yllättää jopa kaiken nähneen Kallen. ”Vanha kulttuurimarxisti siellä antamassa lapsille esimerkkiä globaaleista vapauksista!”, Kalle kiihtyy oikein kunnolla aiheesta. ”Sitä porukkaa riittää jokaiseen kaupunkiin ja kortteliin, kun silmä vähänkin välttää. Pitävät pössyttelyiltojaan edelleen Tampereella. Kuulin, että tilan seinältä löytyy nykyään jopa Tarja Halosen kuva. Siinä meillä oli varsinainen ylipäällikkö!” Kalle ottaa taskusta sikarin miesten nauraessa hetken aikaa. Eläkkeellä oleva kenraali on seurueen ainoa tupakoitsija.
”Pohjolaa pakoon muuttaneita entisiä punaisia lähti aikoinaan Saksaan, mutta nyt ne palaavat sieltä mellakoiden keskeltä häntä koipien välissä takaisin. Nyt tänne haluavat jo ranskalaisetkin, mutta pohjoismaista sukujuurta ei monesta ole löytynyt hienoja tarinoita enempää eikä Pohjolan kansalaisuutta saa sepitetyillä tarinoilla. Muuttavat sitten Unkariin, Slovakiaan tai Puolaan. Etelä-Saksa yritetään pelastaa mellakoilta, mutta pohjoisen ghettokaupungit ovat helvetinloukkuja, joista käsin maahanmuuttajien palautuskeskuksia vastustetaan terrori-iskuin. Ei löydy todellista tahtoa hoitaa tilanne, vaikka tolkullisia ja sivistyneitä keinoja olisi ollut estää invaasion luoma islamilaisten ja toisrotuisten valtioiden syntyminen Euroopan sydänmaille. Saksassa kuten muuallakin väärensivät jopa vaalitulokset rahaeliitin vallan varmistamiseksi”, Pekka muistelee menneitä historiallisena päivänä. ”Keski-Eurooppa tulee vielä nousemaan, mutta miten monen ihmisen hengen vetkuttelu on maksanut jo tähän mennessä?”
Freya auttaa juhlapalvelun talkooväkeä kodissaan heti, kun tilaisuus tulee. Hän katselee ruokailevaa Ellaa vakavoituen hetkeksi. ”Tiesitkö, että naisten äänioikeuden kieltämistä suorissa kansanäänestyksissä ehdotettiin 15 vuotta sitten ääripatriarkaattien puolelta? Ehdotus ei koskaan mennyt edes senaattiin asti. Freya istuu puutarhatuolilla syvänvihreässä mekossaan tumma tukka tyylikkäässä lettikampauksessa, jossa on mukana pari kukkaa, kuten monilla muillakin naisilla. ”Olin tuolloin juuri päättänyt pitkän yliopistokoulutuksen. Kiitos feministien vuosikymmeniä jatkuneen aggressiivisen ja provokatiivisen politiikan, he eivät oikeasti ymmärtäneet vaarantavansa toiminnallaan naisten kovalla työllä itselleen taistelemat oikeudet.”
”Ei kai täälläkin puhuta politiikkaa?” Severi tulee Freyan luokse haroen tukkaansa taakse ja halaa vaimoaan hetken lujasti univormu yllään. Ella kiirehtii viemään tytöt päiväunille. Hän ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut seuraamaan politiikkaa. Hän on ollut vain tyytyväinen, kun asiat toimivat, ja viiden lapsen nuorena perheenäitinä hän saa valtiolta hyvin tukea. Ellan ei tarvitse suorittaa naisten pakollista sotilaallista kurssia eikä yhteiskuntapalvelusta monilapsisen perheen äitinä. Hän aikoo mahdollisesti suorittaa kummankin vapaaehtoisesti. Ella hakee töitä nuorisotyön parista, kunhan tytöt ovat hiukan vanhempia. Mausteiden viljely yhteispalstalla on ollut Ellalle rentouttavaa harrastustoimintaa, josta hän on saanut hiukan lisätuloja. Myös Nellin ja Mirvan päiväkerho antaa hänelle hengähdystauon pari kertaa viikossa.
Kalle lähtee ostamaan monien tovereidensa karttamaa tupakkaa tehden pienen kävelylenkin leudossa keväisessä illassa. Matkalla tulee vastaan naisten vingate-muodin putiikki, kukka- ja sekatavarakauppa sekä elintarvikekioski. Uimahalli on muutettu kylpyläkäyttöön ja vanha kauppahalli toimii nyt urheilukeskuksena. Kalle on jo kääntymässä hotellilleen, kun hän näkee sekavan oloisen kookkaan miehen tien toisella puolella näyttämässä keskisormeaan ja huutelevan jotain. Kalle jatkaa matkaa kiinnittämättä mieheen huomiota, mutta tämä hoippuu häntä kohti. ”Johan nyt on perkele”, Kalle naurahtaa ja valmistautuu jo hymyillen reippaaseen painimiseen tarkistaen, että ase on hänen ulottuvillaan. Mies nimittäin kaivaa taskujaan epäilyttävästi. Hotellilta paikalle juokseva Markus käskyttää lujasti miestä pysähtymään pidellen käsiasetta. Mies pysähtyy horjahtaen ja hänet kaadetaan. Taskusta löytyy veitsi. Markus laittaa aseensa pois tarpeettomana. ”Totteli juuri oikealla hetkellä”, Markus toteaa Kallelle, kun poliisi tulee paikalle. ”Vaikuttaa enemmän mielenterveystapaukselta.”
Seuraavan päivän sotilasparaati ja iltajuhlat sujuvat suuremmitta ongelmitta ja Freyan perhe palaa normaaliin päiväjärjestykseen. Niko lähtee takaisin armeijaan ja Tobias jatko-opintoihin. Freya menee töihin Liittouman teknilliseen tutkimuskeskukseen. Ella hoitaa vilkkaita pikkutyttöjään ja laittaa vanhemmat lapset kouluun. Kesälomalle perhe lähtee taas tuttuun vuokramökkiin ja Okko aikoo yöpyä läheisessä saaressa kavereineen seuraten samalla luonnonsuojelijoiden uusimpia tempauksia ympäri maailmaa.
Miten nopeasti hysteria ja huuto aikoinaan loppuivatkaan, kun kulttuurimarxistien härski valehteleminen median, ministeriöiden ja poliisin kautta karahti kiville rahavirtojen katketessa ja lobbaajien paljastuessa. Hollywood-tasoinen natsivouhotus ja ”holokaustista” rakennettu bisnestoiminta totalitaristisine pakkokeinoineen avautuivat silloin aivan uudesta näkövinkkelistä, kun sekä puolueetonta tutkimustietoa historiallisista tapahtumista että tietoa eliitin vähemmän jaloista päämääristä saatiin lopultakin suuren yleisön tietoisuuteen. Se oli räjäyttänyt pankin. Kirjaimellisesti. Suursijoittajat yrittivät ottaa itselleen kunnian rakentamansa totalitaristisen järjestelmän romahtamisesta ja he koettivat palata taas takaoven kautta vallankahvaan, kuten he olivat tehneet lukemattomia kertoja historian saatossa.
Ainoa rotu, jota oli kehotettu propagandassa olemaan lisääntymättä ja sekoittumaan muiden rotujen kanssa, oli valkoinen rotu. Näin oli siitäkin huolimatta, että valkoisia oli jo vuonna 2017 vain noin 10 prosenttia maapallon väestöstä. Kehitysmaiden väestö kasvoi nopeasti, ja vaikka rajat suljettiin, heidän määränsä nousi länsimaissa korkean syntyvyyden johdosta aiheuttaen valtavia turvallisuus- ja talouspoliittisia ongelmia. Pohjola antoi valtiomallillaan esimerkin siitä, että valkoisten kansojen ja rotujen oli löydettävä itselleen taistelutahtoa lamaannuksen keskellä eikä vieraiden eturyhmien edustajille tullut antaa minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta valtiotasolla. Pohjola toimi aikoinaan ja toimii yhä modernin kansallissosialistisen yhteiskuntajärjestyksen lipunkantajana kansallisuusaatteeseen heräävälle lännelle.
Kotiin palatessani katson ensimmäiseksi tietokoneeltani videon lasten paraatista ja tarkistan, että Aarnikotka-projektissa lahjoituksillani ostettu pieni palsta aarniometsää on edelleen suojeltuna hakkuilta ja sen ekosysteemiä uhkaavilta vieraslajeilta.
Tämän tarinan loppusanat
Kansallissosialismissa naisten ei ole tarpeellista toimia tulenjohdossa tai kantaa vastuuta suurista linjoista. On tärkeää kokea kansallissosialismi ensisijaisesti henkisenä päämääränä. Kaikista tehokkainta taistelu on, kun se koetaan sisäisen ymmärryksen, sisäisen heräämisen kautta.
Naisilla on tärkeitä tehtäviä kansallissosialistisessa yhteiskunnassa. Kaikki ihmisen tekemä toiminta nähdään luonnonlakien kautta ja niitä myötäillen. Miehillä on velvollisuus ottaa ensisijainen vastuu yhteiskunnan johtamisesta ja naisten velvollisuus on tukea heitä tässä. Tämä ei tietenkään sulje pois naisten aktiivista taistelua aatteen nimissä.
Kansallissosialisti ei koe velvollisuutta pakoksi vaan tekee työnsä tietäen, että hän työskentelee aidosti rakentaakseen parempaa yhteiskuntaa. Kumpikin sukupuoli kunnioittaa toista ja kumpaakin tarvitaan pyörittämään yhteiskuntaa. Kansallissosialistit pitävät oman kansansa jäseniä veljinään ja sisarinaan, tovereinaan. Kaikista ei ole toimimaan johtajina ja kestämään kovaa henkistä painetta, uhkailua ja kiristystä. He, jotka sitä parhaiten kestävät, ovat yleensä miehiä.
Kansallissosialismi ei hyväksy naiskiintiöitä, sukupuolten tasapäistämistä, feminismiä eikä heikkoja miehiä valtioiden johtoon. Rahan perään kumartavat ja loputtoman konsensushakuiset ihmiset ovat vaaraksi valtioiden itsemääräämisoikeuden turvaamisessa. Globaali finanssieliitti on tukenut heikkotahtoisten ja ahneiden ihmisten valtapyrkimyksiä tahallisesti tehdäkseen kansallisvaltioista heikkoja. Niiden sisäinen mädätystyö kulttuurimarxistisella propagandalla on edennyt jo sairaalloiseen vaiheeseen, sillä koko valtiojohto noudattaa eliitin käsikirjoitusta globalisaatiosta, jossa tavalliset valkoiset ihmiset ajetaan täydellisesti nurkkaan heidän kotimaissaan. Kaiken normaalin, luonnollisen ja vakiintuneen systemaattinen murskaaminen sekä vapaus ilman vastuuta eivät ole koskaan olleet sivistyneiden yhteiskuntien normaali tapa toimia.
Väestönvaihtoa vastaan on taisteltava suurella rintamalla ympäri länsimaita. Kun yhteiskunnan sielu on vapaa ja sen tulevaisuus näyttää vakaalta ja valoisalta, se voi löytää kadottamansa itsetunnon. Kun oman kansan edun ajaminen nähdään osana ihmisyyttä ja luonnollista toimintaa, olemme oikealla tiellä. Kun yhteiskunnan henkinen tila on parantunut pitkällisen lannistamisen tilasta, yhteisöllisyys voidaan saavuttaa. Ei siksi, että valtio niin määrää vaan sen vuoksi, että haluamme aidosti auttaa omaa kansaamme.
Kansallisuusaate tulee nousemaan ja voittamaan tieltään kaikki sen eteen kasatut esteet. Kaikista luontevin tapa harjoittaa kansallisuusaatetta on tehdä se kansallissosialismin kautta, joka ei tee kompromisseja totuuden kanssa.
”Kansallissosialismi – NYT” -artikkeleiden pohjana ja inspiraationa on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen poliittinen manifesti. Artikkeleiden tarkoituksena on osoittaa, että Pohjoismaiden kansalaisten etua ajava kansallissosialistinen, moderni, vahva ja kuitenkin moniääninen yhteiskuntamalli on saavutettavista, jos meillä on todellista tahtoa antaa kansallemme ja rodullemme sen ansaitsema arvostus ja huolenpito.
Meillä on myös valtava kapasiteetti kehittää kansaamme ja yhteiskuntaamme eteenpäin sen kaikilla osa-alueilla. Artikkeli on samalla viesti vihollisille siitä, ettemme siirry sivuun ikiaikaisilta asuinsijoiltamme emmekä ryhdy orjiksi omissa maissamme. Radikaali kansallismielinen ja kansallissosialistinen ajattelu nousevat ja ne ovat jo nyt valtavirtaa monissa länsimaissa.
Mikään ei voi pysäyttää aatetta, jonka aika on tullut!
Omana loppunoottina haluaisin todeta että vaikka tuo visio on upea ja saa kyynelen silmänurkkaan, niin se ei ole helppoa saavuttaa ja vaatikin Turnerin Päiväkirjojen kaltaisen kansannousun jotta maailma pelastuisi ja saavutettaisiin yhteiskunta jossa kaikilla on hyvä olla.
submitted by vastarintaonvapautta to Suomi [link] [comments]


2017.05.08 03:39 kotkarankki Rankkikotkan BDSM-seikkailun kootut meriselitykset

Parhaimmatkin suunnitelmat ovat kuin satulinnoja rantahietikolla. Heti kun aalto lyö rantaan ne murenevat palasiksi. Sattuma puuttuu aina peliin. Vain päämäärillä on merkitystä ja niitä kohden pitää työskennellä. Elämä on säveltämistä. Lapsuuden ajan traumat seuraavat aikuisuuten. Kaikissa meissä asuu ääni joka kehottaa ylittämään itsemme. Se tekee hyvistä miehistä hirviöitä. Sitä pitää tarkkailla. Ja meitä pitää tarkkailla. Ja meidän pitää tarkkailla muita. Pitää olla rehellinen ja avoin. Fake it till you make it. Viikatemies ei noudata aikataulua ja niin katoaa mainen kunnia. Ei minulla ollut aavistustakaan että minussa oli jotain vialla.
Olen saanut seksin suhteen pelkkää huonoa palautetta heti alkutaipaleelta asti. 10 vuotiaana hypistelin tätini sukkahousuja ja huomasin oudon reaktion housuissani. Kerrottuani tästä koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille kavalsivat he minut vanhemmilleni. Isäni ei ollut väkivaltainen ihminen. Hän hakkasi minut päästyäni kotiin. Välimme eivät ikinä olleet samoja.
Hän ei ollut huono ihminen mutta teki virheitä kuten kaikki muutkin. Lapsuuteni oli tähän asti ollut erittäin onnellinen ja perheemme tiivis. Liian tiivis. Isäni oli huippukunnossa. Vaikka ikä jo hieman painoi lenkkeili hän 30 kilometriä päivässä. Äitini kertoi että isä tulee takaisin sairaalasta viikon kuluttua. Viikon kuluttua en voinut enää kommunikoida isäni kanssa. Haimasyöpä on perkele. Olin 13.
Maailma kaatui päällemme ja suku kävi kimppuun. Äitini piti yksin linnaketta pystyssä. Olen aina rakastanut ja kunnioittanut naisia. Äitini oli vahva nainen. Huomattuani että rakastan myös miehiä menin tätä äidilleni kertomaan. Hän tutki laskuja keittiön pöydän ääressä: "Poikani, maailma kaatuu päälle ja kaikki käyvät kimppuun. Älä huolehdi. Minä kyllä pidän linnakkeen pystyssä. Ainakaan sinä et ole homo". Siitä asti olen ollut kaapissa.
En itkenyt kyyneltäkään isäni hautajaisissa. Vannoin pyhän valan että en salli itselleni rakkautta. En salli ketään elämääni. Ketään ei voi rakastaa kuin mies sillä he joko kavaltavat sinut, lupaavat sinulle asioita joita eivät voi pitää tai kuolevat. Itsesuggestion voima on uskomaton! Olen kasvattanut itseni siitä lähtien yksin.
En minä tynnyrissä ole kasvanut. Olen minä elänyt täyttä elämää. Olen lentänyt siperian halki kun virolainen merimies osoitteli minulle vankileirejä joihin suku on haudattu. Melkein kuolin armeijassa. Olen uinut monissa merissä. Olen tinkinyt marokkolaisessa basaarissa ja ostanut sahramia Tunisiasta. Olen juonut viiden tuhannen markan pullollisen viiniä Tokion kattojen yllä. Lukenut hyllmetreittäin historiaa. Kieltäydyin palveluksesta oikeastaan vain siksi että pääsen kokemaan vankilan ilman rikosrekisteriä. Olen kalastanut haita ja hävennyt sitä myöhemmin. Eksynyt pimeään kaivokseen. En ole koskaan maksanut seksistä. Salakuljetin animea tullin läpi ja narahtaessa maksoin 20 kilomarkan sakot käteisellä samoin tein pois. Yritimme tulla ryöstetyksi Amsterdamissa. Olen ryypännyt kymmenillä eurooppalaisissa rautatieasemilla, sammunut väärään junaan ja löytänyt itseni väärältä puolelta Eurooppaa. Olen vahingossa mennyt kaksi kertaa homobaariin kavereiden kanssa ja minua on hävettänyt niin. Olen herännyt krapulasta oudossa maassa, oudossa kaupungissa ilman valuuttaa ja kielikykyä. Matkustin kuusivuotiaana yksin metrolla pitkin Lontoota. Tuhannen euron autoni hajosi matkalla Auswitziin ja jatkoimme jalan läpi Euroopan kännissä kuin käki. Reggae bändi ei pysynyt tahdissani. Olen juonut niin paljon viinaa että minun pitäisi olla kuollut. En ole viitsinyt humaltua siitä pitkään aikaan. Tupakan polton lopetin seinään eikä edes tee mieli. En halua hengittää savua keuhkoihini. Seisoin Äitini rinnalla kymmenen ihanaa ja tuskaista vuotta kun hän sairasti ja kuoli enkä uskaltanut vieläkään puhua.
Aina minä olen rakastanut elämää. Mutta olen elänyt säästöliekillä.
Itseään vihaavan kaappihomon deittiskene on aina ollut ihan perseestä. Naisille ei uskalla puhua seksistä kun ei voi olla oma itsensä sen suhteen. Muuten kyllä juttu luistaa, ei siinä mitään. Olen ollut vain ammattilainen välttelemään aihetta. Kymmenen vuotta menee selibaatissa heittämällä. Mutta on minullakin tarpeita. Jos haluttaa niin porno pyörimään ja homma on puts. Sitten voi keskittyä tärkeisiin asioihin elämässä kuten tomaatin kilohintaan ja 7-vaiheisen hilavitkuttimen kierteiskäämin variaabelin differenssipotenttiaalieroon kuivassa ilmanalassa.
Kyllä tälläisellä mennään helposti hautaan asti. Ei tunnu missään. Minulla oli suurinpiirtein kaikki valmiina. Rakennuspalikat muuraamista vaille kasattuna. Sitten hän kysyi että alistaisinko häntä hieman. Alistaisinko häntä? No pääseepähän panemaan. Kiinni veti! Onko hullumpaa kuultu. Hmm. Hmm-mm. Ei saatana, onko minulla nyt tälläinen BDSM juttukin? En minä ole hirviö, asiasta pitää ottaa selvää.
Alkaa panettamaan ihan oudolla tavalla. Hyvin oudolla tavalla. Ei minulla ollut aavistustakaan että minussa on jotain vialla. Jos tunne-elämän ja seksielämän kanssa ei ole mitään päällekkäisyyttä on kuin asuisi taidegalleriassa jossa ei ole valoja. Käsikopelolla joutuu kulkemaan tyhjissä käytävissä. Sitten joku vähän tönäisee ja kätesi osuu valokatkaisijalle. Hups.
Sessio myöhemmin, mutta sitä ennen treffit. Panettaa, mutta ajatus on muualla. Virhe. Ai helvetti, se on vieläpä lahtivalas. Ei minulle koskaan ennen ole näin käynyt. Itken vähän. Melkein oksennan kun tyydytän hänet. Vihaan itseäni.
Sessio lähenee ja ajatus kirmaa. Hommakin toimii ihan niin kuin ennenkin. Sattuma puuttuu peliin. Auto hajoaa. Elämä on säveltämistä. Lähden hakemaan miestä. Tapaamme julkisesti ja juttelemme. Oloni on mitä rennoin. Ei kauhean hyvän näköinen, mutta jotain hänessä on. Hampaatkin vinot. Ei tyhmä mies lainkaan. Kertoo voikapinasta ja näytän hänelle Suomi Vuonna 1918 kirjan jonka toinen pääty on värjätty punaiseksi. Ymmärtää heti vitsin. Ei tyhmä mies ollenkaan. (huom! Ihan oikeasti sähläsin yhteystiedot kuin teinityttö. Jos joku tunnistaa, niin sanokaa että saa ottaa yhteyttä. En minä ihan totaalinen mielipuoli ole).
Pikainen sessio.
Kun hän lähtee hajoan. Tiedän että seksuaali-identiteettini on muuttunut iäksi. Olen kasvattanut itseni 13 vuotiaasta lähtien. Olen ennenkin nostanut itseni ylös lattialta. Tiedän mitä pitää tehdä. Jos en toimi, tuhoudun. Katson syvälle peiliin. Kohtaan demonin yksi kerrallaan ja lyön ne maan rakoon. Internet on avuksi. Tunnen itseni. Olen sinut itseni kanssa. Kuulun itselleni.
Mutta olen edelleen sirpaleina. Tämä on tilaisuus jota olen odottanut. Tartun hetkeen. Viritän ansan. Olen 13 vuotiaasta tiennyt että itsesuggestion voima on valtava. Se on uskomaton! Se on harpyija-ansa ja on niin kovin kieroa peliä.
Asetan itseni syötiksi. Sellainen joka on aina käynyt kimppuuni mahdollisesti näkee sen ja iskee. Aion antaa hänelle valtaa ja kun hän sitä käyttää aion ottaa sen pois ja rakentaa itsestäni uuden. Tämä on alhainen suunnitelma, mutta harpyijoita en sääli.
Sattuma puuttuu peliin.
Se ei ole harpyija. Syvimmät ystävyyteni olen solminut kun olen ojentanut käteni katuojaan. Tunnistan hänet heti. Miksi en olisi tunnistanut kun hän kerran on ollut aina mielessäni. Näen hänen lävitseen välittömästi. Nimikin täsmää. Kaikki. Tunnistan heti että olemme äärimmäisen suuressa vaarassa. Itsesuggestion voima on uskomaton!
Vetäydyn. Olisin aivan hyvin voinut vannoa itselleni että hän on valittuni. Ainoani. Kohtaloni. Olisin voinut tehdä itsestäni helposti hirviön. Vannon itselleni että rakastan elämää täysillä enkä koskaan mene eläkkeelle.
Kysyn neuvoa lähimmäisiltäni. Tiedän vastuuni. Jokainen on vapaa. Valtaa ei voi ottaa, sen voi vain luovuttaa. Valinnoilla on aina seuraamuksensa. Kukaan ei ole orja jos ei niin tahdo. Minä en tule koskaan omistamaan orjia. Kysyn mielipuolisen kysymyksen ja antaudun hänelle täysin. Annan avaimet elämääni. Ei tarvitse kuin olla aktiivinen. Ottaa asia vakavasti. En minä hullu ole. En minä häntä naimisiin pyytänyt. Treffeille vain, mutta vakavalla mielellä. Hyvin, hyvin vakavalla mielellä.
Hän sanoi kyllä. Uskomatonta.
Fiksut ihmiset yllättyvät aina eniten ilmiselvistä asioista silloin kun he unohtavat tämän faktan. Pidän itseäni fiksuna, joskin hieman hajamielisenä.
Todellakin näin hänen lävitseen sen profiilin kautta. Pyysin korjaamaan harhaluulojani ja hän kirjoitti minulle ainakin 10 sivua tekstiä. Loogista tekstiä. Ei toista itseään. Kirjoittaa jouhevasti. Artikuloi selkeästi. Ei ole tyhmä nainen. Hänkin on fiksu. Ei siinä tosin ollut minulle yhtään mitään mitä en olisi tiennyt jo valmiiksi.
Sanoo etsivänsä kumppania mutta etsii treffiseuraa. On sotkeutunut kuvioihinsa eikä näe. Tarjoan tilaisuuden tilaisuuden jälkeen, mutta ei osaa tarttua hetkeen. Ei ymmärrä että valinnoilla on aina seurauksia. Tietää paljon, mutta ei osaa soveltaa. Hänellä on orjamentaliteetti. Minä en tule koskaan omistamaan orjia. Harmi. Ehkä hän joskus vielä nousee tilanteen tasalle.
Vain häntä varten olisin rakentanut kaiken. Se olisi ollut minulle niin kovin helppoa ja yksinkertaista toteuttaa. Olimme kuin palapelin palaset sillä täydensimme toisiamme. Tiedän miten ollaan hyvä aviomies. Olisin emuloinut isääni, mutta välttänyt hänen virheitään. Mutta kun ei, niin ei. Väärä ihminen, väärässä paikassa, väärään aikaan. Ensi rakkauteni. Ei kiinnosta enää.
Olen 36 vuotias biseksuaali mies jolla on 13 vuotiaan libido eikä enää mitään ymmärrystä seksistä ja huimasti itseluottamusta. Olen aina mies miehen kehossa. Jos näet minut pukeutuneena hameeseen, niin silloin se on todennäköisesti meidän välillämme josko silloinkaan. Porno ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen dominoiva luonne. Minulla ei ole yhtään mitään muunsukupuolisia vastaan, mutta en pidä siitä että minut heihin sekoitetaan. En kutsu ketään ikinä transuksi. Haluan oppia tanssimaan korkokengissä. Elän täysillä enkä mene koskaan eläkkeelle. Tänään ostin bygat täysillä. Ei mennyt kuin hetki ja nyt tiedän enemmän bygista kuin koskaan. Minä en himmaile. Jos päätän laiskotella, niin laiskottelen täysillä. Tarkkaile, arvioi, päätä ja toimi. Olen sinut itseni kanssa.
submitted by kotkarankki to Suomi [link] [comments]


Leevi And The Leavings - Esa Pakarisen Näköinen Nainen (Improvised Drum Cover - 02012011) TÄÄ NAINEN LUULEE OLEVANSA RASKAANA JEESUKSELLE!? - YouTube Leevi and the leavings - Henkilökohtaista Markku Aro - Oo - mikä nainen (1972) - YouTube Irwin Goodman - Reteesti vaan - YouTube Eriskummallisen Näköinen Nainen - YouTube Taiska - Moi moi vain (1976) - YouTube Maj Karma - Johnny Deppin näköinen nainen - Karmarock 2019 Koiran Näköinen Nainen - V.I.P. Koiran Näköinen Nainen - YouTube

Koiran Näköinen Nainen - LP Releases Discogs

  1. Leevi And The Leavings - Esa Pakarisen Näköinen Nainen (Improvised Drum Cover - 02012011)
  2. TÄÄ NAINEN LUULEE OLEVANSA RASKAANA JEESUKSELLE!? - YouTube
  3. Leevi and the leavings - Henkilökohtaista
  4. Markku Aro - Oo - mikä nainen (1972) - YouTube
  5. Irwin Goodman - Reteesti vaan - YouTube
  6. Eriskummallisen Näköinen Nainen - YouTube
  7. Taiska - Moi moi vain (1976) - YouTube
  8. Maj Karma - Johnny Deppin näköinen nainen - Karmarock 2019
  9. Koiran Näköinen Nainen - V.I.P.
  10. Koiran Näköinen Nainen - YouTube

Syksyn Sävel -kilpailusta vuodelta 1972. Kappale sijoittui kilpailussa kolmanneksi. Säv. Toivo Kärki, san. Vexi Salmi, sov. Markku Johansson 50+ videos Play all Mix - Leevi And The Leavings - Esa Pakarisen Näköinen Nainen (Improvised Drum Cover - 02012011) YouTube A. Aallon Rytmiorkesteri - Tähdet Meren Yllä - 01 (Improvised Drum ... LP ulkona 4.11.2016. Tilaa täältä: www.blastofsilence.org. Ensisynnyttäjä, nuori nainen Etsii miestä, olkoon vaikka naarmupintainen Rehti, rehellisen suomalainen Sun kanssa kaikki on kivaa ... Nöyrän miehen näköinen vai juoppo kuka ties ... 50+ videos Play all Mix - Maj Karma - Johnny Deppin näköinen nainen - Karmarock 2019 YouTube; KarmaRock26 - Duration: 5:41. SEKKry 1,093 views. 5:41. The HU ... Alkuperäinen Mariska Veresin 'Take me high'. Kommenttia voi laittaa halutessaan ! Enjoy the videos and music you love, upload original content, and share it all with friends, family, and the world on YouTube. BÖÖ ;)... Iso kiitos kaikille positiivisesta palautteesta! 'MITÄ TE TEETTE SIELLÄ!?' (Se meinas soittaa poliisit) : https://www.youtube.com/watch?v=c1WYzGqEh...